Päivitetty 22.12.2008
ii 5. Mellilän Vähäperän Pytty
Pytty
Aikoinaan Mellilän Isoperä ja Vähäperä muodostivat yhteisen jakokunnan ja siitä syystä käräjillä kutsuttiin talon haltijaa vain esimerkiksi nimellä Perän Jussi (Pytyltä). Jossain vaiheessa kylänosat erosivat toisistaan ja pienempää osaa alettiin kutsua nimellä Vähäperä. Vähäperässä v. 1540 oli kuusi taloa, joista myöhemmin mm. Pleiku ja Pytty (1622) yhdistyivät erotakseen jälleen 1700-luvulla, samoin oli Tiirin ja Tohnan laita (1697). Pytty sijaitsi kyläraitin varrella äärimmäisenä, vieressään Soro ja tien toisella puolella hieman ennen näitä ensin Tohna, sitten Hakkinen.
Hopeaveroluettelon (1571) mukaan Vähäperän talojen omaisuus oli jakautunut epätasaisesti. Pytty oli Mellilän alueen toiseksi suurin talo 202 markan omaisuudellaan (yhtä suuri Mellilän Ojakkaan kanssa). Muut talot suurimmillaankin olivat puolta pienempiä, Pleiku jopa täysin varaton.
Vuoden 1600 veroselvityksen mukaan Pertillä oli pitäjän toiseksi suurin karja: mm. 15 härkää. V. 1604 Pytyn Pertin ilmoitetaan viljelevän kahta taloa, ilmeisesti Pyttyä ja Tohnaa (tämä tila sai nimensä vasta poika Mikon alkaessa vuorollaan viljellä sitä v. 1618). Tohnan edelliset isännät olivat olleet: 1540-72 Tuomas Pietarinpoika, 1573-81 Sipi Jaakonpoika ja 1582-1600 Ambrosius Heikinpoika.
Pytyn taloon liittyy vanha tarina loimaalaisen noidan Prättäkitin kuuluisimmasta teosta. Prättäkitistä kerrotaan, että hän olisi ollut Loimaan Mannisten Tepon emäntä (verokirjoista ei kuitenkaan löydy yhtään Staffan eli Tapani eli Teppo -nimistä henkilöä, joten on oletettavaa, että se henkilö, josta Tepon tila on saanut nimensä, on elänyt jo keskiajalla, jolloin myös Prättäkitti on elänyt. Ensimmäinen Teppo-lisänimeä käyttänyt isäntä ilmestyy kuvaan v. 1684). Prättä (tai protta) on tarkoittanut lounaismurteessa hyvin puheliasta, suulasta, jopa vähän haukkuvaa ihmistä. Prättäkitin elämäkerta on sadun lailla alkava kertomus, joka ei kuitenkaan pääty onnellisesti. Prätän elämä päättyi surullisesti roviolla, samoin kuin monen muunkin noidaksi epäillyn aikalaisen kohtaloksi koitui.
Tarinan mukaan Pytyn talosta oli varastettu rahaa (toisten versioiden mukaan hopeapikari tai kultasormus) ja tekijästä ei ollut tietoa. Todellisuudessa talon oma poika Yrjä oli sen ottanut. Emäntä pyysi noidalta apua teon selvittämiseen, ja Prättäkitti ryhtyi noitumaan tekijää sudeksi. Yrjä oli sutena 9 (tai 7) vuotta ja seuraavana vuotena palasi kotiinsa. (Erään version mukaan Pytyn poika olisi ollut jotensakin jumalinen ja tästä äiti olisi ollut niin vihainen pojalleen, että pyysi noidalta apua sudeksimuuttamiseen. Tämä jumalisuudesta kertova tarinan osa viittaisi siihen, että tarinan tapahtuma-aika olisi perin kauan sitten, niihin aikoihin, jolloin syrjäseudulla vielä oltiin pakanoita ja karsain silmin katseltiin kristinuskon leviämistä. Tämä aika ajoittuisi siis hyvin lähelle sitä aikaa, kun näitä seutuja asutettiin eli ehkä 1200-lukua. Myöskin tarinan muut versiot ajoittavat ajankohdan ainakin ennen 1500-lukua tapahtuneeksi, sillä tiettävästi Pytyllä ei ainakaan sen jälkeen ole ollut Yrjö- tai Yrjä-nimistä poikaa, ehkäpä tietentahtoenkin vältettynä.) Tarina jatkuu: Yrjä eli sutena 9 suden joukossa, ja hänelle oli jäänyt joitakin ihmisestä muistuttavia piirteitä, joiden vuoksi hänen piti varoa muita susia. Juodessaan vettä lähteestä veteen piirtyi ihmisen eikä suden peilikuva. Ihmisen haju oli häneen myös jäänyt ja sen vuoksi hänen oli aina muistettava pysytellä tuulen alapuolella. Talvisaikaan susijoukossa oli tapa, että kunkin vuorollaan oli hankittava ravinnoksi jokin otus.
Erään kerran jouluaattona, kun sattui olemaan Yrjän vuoro, oli niin kova pakkanen, ettei ravintoa liikkunut missään ja niin metsästysretki tuntui toivottomalta. Yrjä liikkui kotipihansa tuntumassa ja näki äitinsä hakemassa lihapalaa aitasta. Yrjä hyppäsi emännän eteen uhkaavana ja tämä heitti sian reiden sudelle, arvellen tämän olevan oma poikansa. Jälkeenpäin ihmiseksi tultuaan Yrjä kertoi, miten tärkeä tapahtuma tämä oli ollut; ellei olisi saanut lihapalaa emännältä, olisi se tiennyt hänen loppuaan susien välisen sopimuksen mukaan. Näistä lihanhakureissuista kotoaan tuli Yrjälle tapa ja niin erään kerran tapahtui siellä, ettei näköpiirissä ollutkaan muuta kuin talon kissa saunan akkunalla. Joten Yrjä nappasi kissan ja tästä tuli sitkeä ateria. Tämä taas antoi aiheen sanalaskuun "sitkeää kuin kissan liha", sillä "Pytyn poika sen tiesi, kun oli itse syönyt". Taian mukaan määräajan kuluttua Yrjän piti palata takaisin ihmisolemukseen, sillä edellytyksellä, ettei kukaan ollut näkemässä muodonmuutosta. Tämä tapahtui Pytyn lammaspihatossa ja pahaksi onneksi piika sattui tulemaan väärällä hetkellä, ja niin Yrjälle jäi korttelin mittainen hännäntynkä muistoksi sutenaolosta. Häntä aiheutti ongelmia Yrjälle; istuessa siihen koski niin että täytyi kiljaista, ja kerrotaan, että Pytyn saunan piitassa (penkissä) oli reikä Yrjän häntää varten. (Katriina Tuloisela)
- Mellilän Vähäperän Pytty Taulu 1 -
1. sukupolvi
Pytty, Jöns (Jussi) Heikinpoika k. Mellilä, Vähäperä. Nahkuri, talollinen. Asuinpaikka Mellilä, Vähänperän Pytty. Isäntänä 1540 - 1565.
Pytyn ensimmäinen isäntä oli Jöns Henriksson eli Jussi Heikinpoika (eli Perän Jussi), nahkuri. Perän Jöns oli lautamiehenä v. 1551 kevätkäräjillä. Samoilla käräjillä tuomittiin muuten Juns Hendricksonille veljensä puolesta kaikki rahat niiltä, jotka tälle olivat velalliset. Jussi oli kaikkiaan lautamiehenä v. 1551 - 57 käräjillä viidesti. V. 1551 kesäkäräjillä tuomittiin Heikki Puujalalle härkänsä takaisin Perän Jussilta, joka oli lyönyt sen kuoliaaksi. Jussi tuomittiin lisäksi kolmen markan sakkoihin. V. 1552 kevätkäräjillä jouduttiin asiaan vielä palaamaan: Jussi tuomittiin antamaan härkä 3 viikon kuluessa Nisius (?) Puujalalle ja vielä 3 markan sakkoihin oikeuden päätöksen noudattamatta jättämisestä. (Katriina Tuloisela)
Lapset:
1) Jaakko Jussinpoika (katso taulu 2) s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä. Talollinen.
2) Elina Jussintytär s. Mellilä, Vähäperä, k. Ruotsi.
3) Heikki Jussinpoika s. Mellilä, Vähäperä.
4) Valpuri Jussintytär s. Mellilä, Vähäperä. Muutti Alastaron Sikilään.
- Mellilän Vähäperän Pytty Taulu 2 -
2. sukupolvi
Pytty, Jaakko Jussinpoika (taulusta 1. Isä: Pytty, Jöns (Jussi) Heikinpoika) s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä. Talollinen. Asuinpaikka Mellilä, Vähäperän Pytty v. 1571 - 1600.
Jaakon lisänimi oli v. 1582 Pijttij (ij=y)
Lapset:
1) Pertti (Perttu) Jaakonpoika (katso taulu 3) s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari.
- Mellilän Vähäperän Pytty Taulu 3 -
3. sukupolvi
Pytty, Pertti (Perttu) Jaakonpoika (taulusta 2. Isä: Pytty, Jaakko Jussinpoika) s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty v. 1592 - 1610 sekä Tohna v. 1605 - 1614.
Isännöi Pleikua 1650-luvun alussa muutaman vuoden ajan veljentyttärensä perheen jälkeen. Pleikulle seuraavaksi isännäksi tuli v. 1657 jälleen Paulin veljenpoika Tuomo Fransinpoika. Pauli yritti jälleen viljellä Pleikua 1660-luvulla, mutta v. 1670 hänen ilmoitettiin olevan aivan sairas (alldeles oferdigh) ja tila yhdistettiin jälleen Pyttyyn, kunnes se sadan vuoden kuluttua alkoi elää itsenäisenä tilana Pytyn jakauduttua kahtia. (Katriina Tuloisela)
Lapset:
1) Frans Pertinpoika (katso taulu 4) s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Vähäperän Pytyn isäntänä v. 1611 - 1646.
2) Mikko Pertinpoika s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Mellilä, Vähäperän Tohna v. 1618 - 1648.
3) Pauli Pertinpoika s. 1626 Mellilä, Vähäperä, k. 15.08.1686 Mellilä, Vähäperä. Talollinen. Asuinpaikka Vähäperän Pleiku.
4) Sipi Pertinpoika s. Mellilä, Vähäperä.
5) Tuomo Pertinpoika s. Mellilä, Vähäperä, k. Loimaa, Piltola. Rusthollari. Asuinpaikka Piltolan Tuomola (uusi isäntä).
6) Jöns (Juho) Pertinpoika s. Mellilä, Vähäperä, k. Loimaa, Krekilä. Talollinen. Asuinpaikka Krekilän Hollo (uusi isäntä, isäntänä v. 1611 - 1631).
- Mellilän Vähäperän Pytty Taulu 4 -
4. sukupolvi
Pytty, Frans Pertinpoika (taulusta 3. Isä: Pytty, Pertti (Perttu) Jaakonpoika) s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Vähäperän Pytyn isäntänä v. 1611 - 1646.
Frans oli talonpoikaisratsumies vuodesta 1620 alkaen ja Pytty oli rustholli tästä eteenpäin. Frans otti Pleikun tilan viljeltäväkseen v. 1622, joka siirtyi vävy Yrjö Klemetinpojalle v. 1638. Pleikun isäntänä Frans mainitaan jälleen v. 1648, 1650-luvun alussa muutaman vuoden ajan myös veli Pauli Pertinpoika, ja vuodesta 1657 poika Tuomo Fransinpoika. (Katriina Tuloisela)
Puolisot:
¤¤ 1) Riitta s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä.
Lapset:
1) Tuomo Fransinpoika (katso taulu 5) s. 1616 Mellilä, Vähäperä, k. 24.01.1692 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari.
2) Riitta Fransintytär s. Mellilä, Vähäperä.
Puolisot:
¤¤ 1) Klemetinpoika, Yrjö Talollinen. Asuinpaikka Vähäperän Pleiku v. 1638 - 1648.
- Mellilän Vähäperän Pytty Taulu 5 -
5. sukupolvi
Pytty,
Tuomo Fransinpoika
(taulusta 4. Isä: Pytty, Frans Pertinpoika) s. 1616 Mellilä, Vähäperä, k.
24.01.1692 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty
v. 1647 - 1685.
Tuomo avioitui kahdesti. Lapsia hänelle syntyi yhteensä 10 kpl.
Pleikun tila siirtyi Tuomolle v. 1657 sedältään Pauli Pertinpojalta. Pleiku oli aiemmin yhdistetty Pyttyyn ja yritetty erottaa Tuomon siskolle, mutta kiertyi näin takaisin Pyttyyn. Pauli-setä yritti jälleen viljellä Pleikua 1660-luvulla, mutta v. 1670 hänen ilmoitettiin olevan aivan sairas (alldeles oferdigh) ja tila yhdistettiin jälleen Pyttyyn, kunnes se sadan vuoden kuluttua alkoi elää itsenäisenä tilana Pytyn jakauduttua kahtia.
Vielä 1900-luvulla vanha kansa muisteli käytetyn nimeä Pleikun lato ladosta, joka sijaitsi Vanha-Pytyn (eli Verhon) mailla Verhon ja Soron talojen välissä. Nimi oli siis elänyt muistissa kolmesataa vuotta! (Katriina Tuloisela)
Lapset:
1) Kaarina Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperä.
2) Klaus Tuomonpoika s. Mellilä, Vähäperä.
3) Tuomo Tuomonpoika (katso taulu 6) s. 1642 Mellilä, Vähäperä, k. 24.07.1715 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari.
4) Kerttu Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperä.
5) Sipi Tuomonpoika s. Mellilä, Vähäperä.
6) Valpuri Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperä.
7) Kaarle Tuomonpoika s. Mellilä, Vähäperä.
8) Matti Tuomonpoika s. Mellilä, Vähäperä.
9) Aune Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperä.
10) Marketta Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperä.
Puolisot:
¤¤ 1) Liisa s. Mellilä, Vähäperä, k. 1675 Mellilä, Vähäperä.
Ainakin Tuomo on Liisan lapsi
¤¤ 2) Valpuri k. 1712 Mellilä, Vähäperä.
- Mellilän Vähäperän Pytty Taulu 6 -
6. sukupolvi
Pyttynen, Tuomo Tuomonpoika (taulusta 5. Isä: Pytty, Tuomo Fransinpoika) s. 1642 Mellilä, Vähäperä, k. 24.07.1715 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty v. 1685 - 1709.
Vuonna 1689 verokirjoissa lukee Pytyn kohdalla: Thomas Pyttynen med Pleiku (eli Tuomas Pyttynen, myös Pleikun viljelijä). (Katriina Tuloisela)
Puolisot:
¤¤ 1) Jaakontytär, Riitta s. 21.04.1657, k. 02.03.1733 Mellilä, Vähäperä.
Lapset:
1) Simo Tuomonpoika (katso taulu 7) s. 1678 Mellilä, Vähäperä, k. 16.06.1764 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty vuodesta 1709.
2) Tuomo Tuomonpoika s. 14.11.1680 Mellilä, Vähäperä, k. 06.09.1758 Loimaa, Ypäjän Manninen. Talollinen. Asuinpaikka Mannisten Harakka (uusi isäntä).
Puolisot:
¤¤ 1) Pörhö, Maria Pertintytär s. 1693 Loimaa, Kauhanoja, k. 27.02.1763 Loimaa, Ypäjän Manninen.
3) Riitta Tuomontytär s. 29.09.1682 Mellilä, Vähäperä, k. 29.11.1724 Loimaa, Hirvikoski.
Puolisot:
¤¤ 1) Knuutila, Niilo Tuomonpoika s. 07.12.1671 Loimaa, Hirvikoski, k. 02.01.1748 Loimaa, Hirvikoski. Talollinen. Vihitty 22.04.1729 Loimaa. Asuinpaikka Hirvikosken Knuutila v. 1703 - 1740.
4) Anna Tuomontytär s. 21.09.1684 Mellilä, Vähäperä, k. 10.04.1742 Alastaro, Virttaa.
Puolisot:
¤¤ 1) Tätilä, Simo Heikinpoika s. 1682 Alastaro, Virttaa, k. 11.05.1752 Alastaro, Virttaan Tätilä. Talollinen.
5) Heikki Tuomonpoika s. 06.01.1687 Mellilä, Vähäperä. Elossa ainakin vuonna 1709.
6) Maria Tuomontytär s. 08.09.1689 Mellilä, Vähäperä, k. 05.10.1712.
- Mellilän Vähäperän Pytty Taulu 7 -
7. sukupolvi
Pytty, Simo Tuomonpoika (taulusta 6. Isä: Pyttynen, Tuomo Tuomonpoika) s. 1678 Mellilä, Vähäperä, k. 16.06.1764 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty vuodesta 1709.
Arvioitaessa v. 1713 pitäjäläisten omaisuutta sotaveroa varten, laskettiin Pytyn arvoksi 700 taalaria eli se oli Mellilän pitäjän talonpoikaisomistuksessa olevista taloista arvokkain. Myös irtaimisto oli Pytyllä yksi kaikkein arvokkaimpia ja sekin arvioitiin 700 kuparitaalarin arvoiseksi (vain Virttaan Kurki-Sipilän ja naapurin Antti Tohnan irtaimistot olivat arvokkaampia). (Katriina Tuloisela)
Puolisot:
¤¤ 1) Jaakkola, Anna Yrjöntytär s. 27.07.1698 Loimaa, Kauhanoja, k. 26.06.1767 Mellilä, Vähäperä.
Lapset:
1) Tuomo Simonpoika s. 23.11.1715 Mellilä, Vähäperä, k. 19.03.1778 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari.
Pytyn tila jaettiin perheen pojille Tuomolle ja Mikolle, näin muodostuivat Uusi- ja Vanha-Pytty.
Perheen lapset Mikko ja Kaisa naivat Onkijoen Ala-Hollon sisarukset, Kaisa meni emännäksi Ala-Hollolle ja Mikko toi emännän Vanha-Pytylle. (Katriina Tuloisela)
Puolisot:
¤¤ 1) Marttila, Maria Tuomontytär s. 11.08.1723 Loimaa, Kauhanoja, k. 26.08.1810 Mellilä, Vähäperä.
2) Johan s. 21.03.1720 Mellilä, Vähäperä, k. 01.09.1793 Loimaa, Joenperän Isotalo. Rusthollari.
Puolisot:
¤¤ 1) Johansdotter, Maria (Isotalo) s. 10.03.1727 Loimaa, Joenperän Isotalo,
k. 28.02.1802 Loimaa, Joenperän Isotalo.
Lapset:
1) Anna s. 06.11.1746 Loimaa, Joenperän Isotalo, k. 10.06.1808 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer (Metsämaa, Korpi), mätäkuume.
Puolisot:
¤¤ 1) Christersson, Anders (Isoperhe) s. 06.11.1732 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer (Metsämaa, Korpi), k. 08.12.1811 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer, vanhuus. Ratsutilallinen. Vihitty 24.10.1773 Loimaa.
<< Loimaan Klokkarla ja Korvala Taulu 4
2) Heikki Juhonpoika s. 27.12.1748 Loimaa, Joenperä, k. 28.03.1815 Loimaa, Joenperä. Rusthollari.
Puolisot:
¤¤ 1) Martila, Liisa Pertintytär s. 10.08.1750 Loimaa, Kauhanoja, k. 03.10.1779 Loimaa, Joenperä. Vihitty 28.06.1775 Loimaa.
¤¤ 2) Andersdotter, Eva (Isoperhe) s. 03.08.1767 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer, k. 18.11.1822 Loimaa, Joenperä.
3) Juho Juhonpoika s. 07.03.1752 Loimaa, Joenperä, k. 08.07.1752 Loimaa, Joenperä.
4) Maria Juhontytär s. 02.10.1753 Loimaa, Joenperä, k. 11.04.1812 Metsämaa, Korpi.
Puolisot:
¤¤ 1) Andersson, Christer s. 01.03.1757 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer.
5) Vappu Juhontytär s. 20.05.1756 Loimaa, Joenperä, k. 02.08.1761 Loimaa, Joenperä.
6) Juho Juhonpoika s. 21.07.1761 Loimaa, Joenperä, k. 10.11.1761 Loimaa, Joenperä.
7) Juhontytär s. 14.04.1763 Loimaa, Joenperä, k. 14.04.1763 Loimaa, Joenperä. Kuolleena syntynyt.
3) Heikki Simonpoika s. marr. 1722 Mellilä, Vähäperä, k. 10.12.1733 Mellilä, Vähäperä.
4) Riitta Simontytär s. 1724 Mellilä, Vähäperä, k. 09.09.1792 Tarvasjoki, Tuorila.
Puolisot:
¤¤ 1) Isotalo, Matti Juhonpoika s. 19.08.1720 Tarvasjoki, Tuorila, k. 14.07.1771 Tarvasjoki, Tuorila. Talollinen. Asuinpaikka Tuorilan Isotalo (eli Kankaren Pihko).
5) Mikko Simonpoika s. 18.08.1727 Mellilä, Vähäperä. Talollinen. Asuinpaikka Tammela, Sukulan Tolpo. vävy.
Puolisot:
¤¤ 1) Tolpo, Liisa Martintytär s. 24.05.1736 Tammela, Sukula.
6) Maria Simontytär s. 13.06.1729 Mellilä, Vähäperä, k. 16.01.1784 Metsämaa, Majanoja.
Puolisot:
¤¤
1) Juonikas, Johannes (Juho) Jaakonpoika s. 27.05.1720 Metsämaa, Majanoja,
k. 11.07.1797 Metsämaa, Majanoja. Talollinen. Asuinpaikka Majanojan Juonikas.
7) Erkki Simonpoika s. 02.04.1732 Mellilä, Vähäperä, k. 05.05.1813 Loimaa, Vilvainen. Talollinen. Asuinpaikka Vilvaisten Markula. lesken mies.
Puolisot:
¤¤ 1) Jaakontytär, Riitta s. 1731, k. 14.04.1810 Loimaa, Vilvainen.
8) Vappu Simontytär s. 20.02.1735 Mellilä, Vähäperä, k. 25.03.1772 Ypäjä, Ypäjänkylä.
Puolisot:
¤¤ 1) Myllykylä, Simo Tuomonpoika s. 24.10.1737 Ypäjä, Ypäjänkylä, k. 17.09.1804 Ypäjä, Ypäjänkylä. Rusthollari. Asuinpaikka Ypäjänkylän Myllykylä.